sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kesäisin unohdan hetkeksi itseni

Keväisin säästin rahaa kauniin kesäpäivän varalle. Kun aurinko herätti kaupunkini kuumaan päivään ja lämpimään yöhön pukeuduin mustaan mekkoon ja puin farkkuliivin ylleni. Kävelin rikkinäisissä tennareissa lähimmälle bussipysäkille ja nousin ensimmäiseen bussiin. Jätin identiteettini jälkeen.

Nousin pois kyydistä, kun tuntui siltä. Kun aurinko oli kivunnut korkealle. Maalasin huuleni ennen astumista ulos kaupungin päivään. Saatoin mennä torille ostamaan mansikoita tai laskemaan kortteleita. Toisinaan ostin uudet kengät jalkaani.

Iltaa kohden olin tutustunut kaupungin katuihin. Kävin ostamassa pullollisen puolikuivaa valkoviiniä ja kävelin rannalle. Tiedäthän nuoret iltaisin, humala saa varautuneista suomalaisista sosiaalisia. Korkokengät kädessä kävelin rantanuotiolle.

Keskustelimme säästä ja yön lämmöstä. He puhuivat ja minä kysyin heidän unelmistaan ja valehtelin nimeni. Aamuauringon ensimmäisten säteiden valaistessa horisontin, nousin ensimmäiseen bussivuoroon joka veisi takaisin luokseni.