En vieläkään tiedä mitään parempaa kuin lasillinen valkoviiniä ja suklaajäätelöä kyyneleiden valuessa poskia. Utuinen kesäilta itki kanssani ja pudotti armottomasti pionin vaaleat lehdet. Ne kauniin valkoiset ja niin suuret kukat kuolivat silmissäni pelkiksi koruttomiksi varsiksi.
Tämän kesän laulut kertoivat kylmästä, sydäntäviiltävästä sateesta. Miksei kukaan koskaan ikinä muista kuinka kesä on yksinäinen, surullinen ja pimeä? Sadevesien soljuessa puroihin kastellen kengät havahdun toisinaan laskemasta silmiä riikinkukon pyrstöstä. Yritän laskea kuinka monta suolapisaraa ne voisivat vuodattaa hiljaisena kesäiltana juhlien jälkeen yksinäisyyteen.
Viimein valutan viimeiset pisarat lasista ja muutan ne kyyneleiksi. Ja kun vain tuntuu, pakotan itseni itkemään.
and in an instant, i saw the world the way it wasn't.
