Viiru

Masentavaa, kun sanatkaan ei tahdo ilmestyä paperille, vaikka insipraatiota löytyy ja idea on mitä koskettavin. Jos aloittaa valmiista lauseista, ja latelee ne kynälle ilman järjestystä, riveihin saa täyttöä.

Valheet puetaan silkkiin ja satiiniin, jottei huomaisi kuinka kovia ja teräviä ne todellisuudessa, satuttavat. Satiiri on ihmisten heikkouksien pilkkaamista; naurunalaiseksi asetetaan yleisessä mielessä itsestäänselviä asioita.

Voisin istua huoneeni lattialla samassa asennossa kuukauden tylsistymättä. Haluaisin nukahtaa ja herätä viikon päästä, jos heräisin levänneenä.

Mikä saa olon niin tyhjäksi, käytetyksi, huijatuksi ja kahlituksi, että ei löydy tahtoa nousta vastaan? Se kun huomaa, että on tullut vaihdetuksi toiseen. Sen tunteen takia kasvojani peittävät juovat. Ja juovikasta kissaa kutsutaan Viiruksi.

240112

Se on tumma ja vahva väri.

Mun päässä pyörii miljoona ajatusta, eikä yhdelläkään niistä oo mitään väliä. Mä koen miljoonan eri tunteen pyörivän sisässäni, eikä yksikään niistä ole onnellinen. Mä olen katkera, kateellinen, vihaien, masentunut, apea, aneeminen ja kaikin puolin täysin turha.

Yön tummina tunteinta katson ajan liikkuvan valaistuista viisareistat ja toivon nukahtavani. Ettei minun tarvitsisi kuvitella, ajatella, miettiä ja arvailla niitä kaikkia syitä, miksei seuranani ole kuin tyhjä paperi. Mä en enää edes haluaisi jaksaa. Matkallani ei ole merkitystä, kun en halua saavuttaa määränpäätä.

Kun viimein kyynel, joka oli yksinäisempi, kuin itse olin koskaan ollut, vierähti poskelleni ja putosi tyynylle, kuiskasin hiljaa yksinäisyyteen: minun sieluni kukkii purppuraa.

 200112

Kusipää +tyhmä +rakas

Illalla kun heittäydyin väsyneenä sängylleni, jähmetyin yhtäkkiä. Minua ympäröi hänen tuoksunsa, jota on lähes mahdotonta huomata. Se on enemmänkin kuin ärsyke, joka pakottaa mieleni reagoimaan tietyllä tavalla, kuin erotettava tuoksu.

Haikeana aloin kertaamaan onnellisia muistoja, kuin ne täytyisi osata kokeessa. Kuinka joskus katson kelloa ja parahdin, etten halua lähteä kotiin, rakastan sinua! Kuinka juoksin nauraen hänen syliinsä keskellä yötä, vain koska hän ikävöi. Ja kuinka kerran teeskentelin nukkuvaa vain, jotta saisin kerrankin kokea kuinka hän silitti hiuksiani ja poskeani nukkuessani.

Ja nyt hymyilen ilkikurisesti. Ethän sinä sitä tiennyt.

Mutta ei hän suutu. Hän teitää millainen olen: tyhmä, ailahteleva, ilkikurinen, kiukutteleva, mustasukkainen ja vaikea ymmärtää. Mutta jostain käsittämättömästä syystä nuo sanat muuttuvat hänen mielessään ihanaksi, huomaavaiseksi, pöhköksi, kauniiksi ja rakastettavaksi.

Olen joskus sanonut olevani kova ja tunteeton. Enkä tulisi ikinä kirjoittamaan rakkauslauluja. Yhdentekeviä sanoja välinpitämättömille ihmisille. Mutta nyt haluan valistaa teitä niiden etiketistä: rakkauslauluissa pitää puhua totta ja ne on pakko koristella punaisella musteella.

Ja hän sanoi minun olevan se, joka piirtää kaikkein kauneimmat sydämet.

090112