Tyttö katsoi kerrostalon ikkunasta ulos. Taivaan peitti jo varmasti kolmatta viikkoa peräkkäin paksu pilvikerros. Aurinko oli näyttäytynyt sinä talvena vain muutaman kerran ohimennen aamupäivällä. Luntakaan ei ollut satanut. Koko joulukuu oli ollut lumeton, samoin tammikuun alku, jota nyt elettiin. Mutta olihan lunta satanut, tyttö muisti. Seitsemästoista lokakuuta oli satanut ensilumi - ja tähän mennessä se oli jäänyt ainoaksi, jollei lasketa sitä, kuinka kuura oli muutamaan kertaan peittänyt autojen katot.
Olisiko koko talvi tällainen? Lumeton ja pilvinen. Lämpötilakin oli pysynyt nollan kohdilla. Joka talvi, kun viimein pakkaset tulivat, ihmiset päivittelivät kylmää ilmaa ja paksua lumikerrosta, joka kulkeutui sisälle taloihin. Mutta nyt, kun lunta ei satanut eikä pakkasta ollut, monet kaipasivat sitä. Tyttö huokaisi ja katsahti mekkoaan, jonka oli pukenut sinä aamuna. Oli leudossa talvessa puolensakin: saattoi pitää kesämekkoja tammikuussa, ja talvitakkikaan ei ollut päässyt varastosta käyttöön.
Tulisikohan talvena vielä lunta ja näyttäytyisiköhän aurinko? Aivan varmasti, helmikuu on kaunein, kylmin, lumisin ja aurinkoisin kuukausi. Onkohan ulkomailla, eteläisemmässä Euroopassa, tällainen talvi? Mutta minä haluaisin muuttaa joskus eteläisempään Eurooppaan, kaipaisin varmasti talvea. Ehkä kun joskus muutan Lappiin, saan talvesta kyllikseni. Tyttö istahti keittiön penkille teemuki kourassaan ja katsahti jälleen asuinalueensa sisäpihalle; oli alkanut tihuttaa vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
How did you see the world?