Kissa ja susi

Olipa kerran susi. Harmaa laiha jolkuttava susi, ei sellainen kuin Hollywood kuvaa sudet, sellainen johon on sekoitettu sutta ja alaskanmalamuuttia, jotta se olisi helpompi kesyttää. Ei mikään kesy, vaan aivan oikea, villi susi.

Tämä susi oli ollut kerran osa laumaa, mutta nuoret urokset ajetaan vanhetessa pois. Niiden tulisi löytää oma paikkansa maailmassa ja kerättävä oma laumansa. Se kulki pohjoista lumenpeittämää taigaa eteenpäin kuun kajastuksessa. Toisinaan se asettui makaamaan tuuhean kuusen alle ja ummisti silmänsä. Tällöin se saattoi tuntea itsensä hieman yksinäiseksi.

Susi vältteli muita eläimiä, se ei uskonut, että kukaan voisi korvata sen vanhaa laumaa. Ainoa hetki, jolloin se halusi olla kontaktissa muihin eläimiin, oli sen metsästysretkellä. Se ei välittänyt mitä söisi, kunhan jotain olisi. Se löysi lumesta tuoreet jäljet, jollaisia se ei ollut ennen nähnyt. Se lähti vaanimaan saalistaan.

Pian susi näki lumen seassa harmaan eläimen. Sillä oli pystyt korvat ja pitkä harmaa häntä. Se oli kumartunut syömään omaa saalistaan. Susi nousi hitaasti ylös pää painuksissa, se valmistui juoksemaan kissan kiinni, kun se lähtisi karkuun.

Susi syöksyi kissaa kohti, mutta yllättäen kissa ei paennutkaan. Se kääntyi suteen päin ja sähisi. Susi pysähtyi yllättyneenä jolloin kissa liikahti sitä kohden ja upotti kyntensä sen nahkaan. Susi ulvahti ja katsoi kissaa vihaisesti. Kumpikaan niistä ei liikkunut hetkeen, ne vain tuijottivat toisiaan uhoten.

Viimein kissa kääntyi saaliinsa puoleen ja jätti suden seisomaan hämmentyneenä viereensä. Susi huomasi kissan saalistaneen jäniksen, ei rusakkoa, vaan pienen pupun. Kissa nosti päänsä ja katsoi sutta, ja työnsi loput jäniksen ruumiista suden eteen ja jäi nuolemaan tassujaan. Susi söi jäniksen ja lähti jatkamaan matkaansa.

Illan tullen se etsi ainoan tunturin puun, pienen tunturikoivun, jonka taa se kaivoi pienen kuopan ja asettui nukumaan. Pian susi heräsi unestaan ja näki kissan istuvan sen edessä. Susi katsoi kissaa kunnolla: se oli tavallisimman kissan näköinen, se oli harmaaraidallinen ja sillä oli valkoinen kaula ja tassut. Sen korvat olivat kääntyneet hiukan alaspäin, aivan kuin se olisi onneton. Susi huomasi kissan katsovan sitä kysyvästi. Susi katsoi kissaa hetken takaisin ja laski päänsä takaisin etutassuilleen. Katsomattakin se huomasi, kuinka kissa otti muutaman varovaisen askeleen sutta kohti. Lopulta se tunsi kissan lämpimän kyljen painautuvan omaansa vasten. Susi ei ajanut kissaa pois, se hengitti kerran raskaasti, kuin huokaisten, ja nukahti kissa vierellään.

Jos elämä olisi valittavissa

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, aikuisen ja lapsen erottaa järkyttävä darra, jolloin saa itsensä nöyryytettyä niin pahasti, että melkein itkettää. Sattumalta olin päätynyt juhliin, joihin en edes halunnut mennä. Ehkä siitä syystä yritin kasata tunnelmani kattoon, ja sen yli pääsinkin. Seuraavana aamuna oksensin keittiön lavuaariin.

Ja sen jälkeen en ole tuntenut pienintäkään vetoa juoda. Ei tee mieli leikkiä suhteilla ja kokeilla rajoja. Tiedän mitä haluan tehdä elämälläni. Eikä mikään muu jaksa kiinnostaa. Se ikä oli kahdeksantoista vuotta, kahdeskan kuukautta ja yksitoista päivää.

Enää en jaksa olla nuori. Haluan olla aikuinen ja kelata elämäni pikakelauksella loppuun.