Kesänalunajatuksia

Niinä muutamina päivinä ennen koulun loppua, silloin kun kokeet on ohi ja sää on jälleen kylmän tuulinen, etsin kaikki kyseisenä vuonna koulussa tarvitut kirjat ja levitän ne keskelle huoneeni lattiaa. Kymmenen kirjaa matematiikkaa ja kuusi englantia. Ruotsia olen itse käyttänyt vain neljän kurssin verran. Asettelen kirjoja toistensa päälle ja vihkojen väliin. Turhat sivut revin pois ja laitan uuteen kasaan. Rakennan kirjoista torneja kunnes voin kävellä niiden päällä.

Tornin päällä on hyvä katsellä tuulessa tanssivia oksia, jotka ovat viimein saaneet vihreän värin. Jostain niiden seasta vanhan miehen kasvot katsovat koivusta ja muistan, että aioin kirjoittaa uniani valkoiselle ja punaisesta. Ja kaikki tämä oli mahdollista unessa, ja puutarha liittyi siihen myös.

Lukiossa kaksi vuotta ja opitut asiat voi laskea sormilla. Itse opin, että derivaatta on sekä muutos nopeus ja kulmakerroin että määritelmä on raja-arvo; ja että pitkästä matematiikasta voi vaihtaa lyhyeen jopa kolmannen vuoden alussa, eikä se oli typerää; ja että kafkamaisuus on maaimansotien vaikutuksesta kehittynyttä absurdismia.