Kauan sitten saattoi nähdä öisellä taivaalla lentävän palavan linnu. eläimet näkivät niitä useammin kuin ihmiset, sillä ihmisillä on aina ollut taipumus olla välittämättä luonnosta. Jos sellaisen tahtoi nähdä, täytyi muuttaa vuoriston liepeille asumaan. Sillä feenixit, toisin kuin makeiden vesien näket ja aavikon sfinksit, elivät vuorilla.
Toisinaan matkalaiset välittivät majataloja vuoristolla ja yöpyivät mielummin ulkosalla nuotion ääressä tuoijottaen taivaalle toivoen näkevänsä roihuavan taikaolennon kiitävän taivaan halki.
Maailman kehittyessä ja ihmisten tullessa ahneemmiksi tapahtui muutoksia, jotka johtivat taian katoamiseen maailmasta. Katsokaas, joku oli ajatellut feenixien olevan kauniita, toinen kuvitteli lämmittävänsä sellaisella tupansa ja kolmas haistoi rahan. Niin suuripalkkioiset metsästäjät lähtivät vuorille jahtaamaan feenixejä.
Feenixejä ei aalun alkaenkaan koskaan ollut monia, sillä tiedättehän, ne syntyvät uudelleen tuhkasta, minkä takia niillä ei ole voimakasta pariutumisviettiä. Ehkä nekin, kuten ihmiset, haaveilevat oikeasta rakkaudesta. Niin ihmiset keräsivät taikaolentoja häkkiin ja saivat ne kuolemaan.
Pikkuhiljaa feenixejäkin oli niin vähän, että edes vuorilla niitä ei nähnyt, vaikka siellä olisi viettänyt vuosia. Muutamien viimeisten feenixien taika alkoi hiipua ajan saatossa niiden aina kuollessa ja syntyessä uudelleen. Ja ikinä ne eivät enää löytäneet rakasta kumppania.
Lopulta feenixien taika oli hiipunut, kuin nuotion viimeiset liekit, ja niistä oli tullut tuhkaa. Ne elivät edelleen, mutta eivät kirkkaina, loisteliaina lintuina, joita ne ennen olivat olleet. Niiden ruumista peitti tuhkan harmaa, pehmeä untuvapeite ja siipien päitä koristi hiilen mustat sulat. Nykyään ihmiset eivät edes huomaa niiden kauneutta, sillä ne ovat kaikkein tavallisimpia lintuja, joita voi nähdä: harmaita, tylsiä, mitään sanomattomia, turhia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
How did you see the world?