Liisa voisi aivan hyvin olla joukossamme, eikä kukaan edes huomaisi jos joukkoomme eksyisi kani joka vetäisi itsensä hatusta. Eihän tässä ole mitään järkeä!
Tarjottimella on nätisti aseteltu After Eight. Olkaa hyvä, ottakaa siitä. Mutta odottakaa! Eihän kello ole vielä kahdeksan! Mutta toisaalta, iltakahdeksan oli ennen kello 03:41. Milloin näitä pitäisi maistaa? Hiirulainen jäi miettimään vastausta, käden unohtuen ylhäälle kurottamaan.
Toisessa nurkassa häilyi hymy. Terävimmät hampaat ja mairein hymy. Saisinko pitää hattunne kuolemanne jälkeen? Tietenkin, pitäisin sitä ainoastaan kaikkein hienoimmissa juhlissa. - Mutta eihän minulla ole hattua!
Pudottauduin pöydän alle pakoon. Edessäni oli kuppi karibian aurinkoa yhdellä sokeripalalla. - Eihän tätä kestä kukaan, huokaisin siemaistessani polttavaa hohdetta. Jähmetyin paikalleni, kun pöydän alle vierähti lankakerä. Pidätin kauhuissani henkeäni, kun joku nosti pöytäliinaa. - Siinähän te olette neiti! - Voi ei, mitä nyt taas?! Eikö tämä tee koskaan lopu?
041211
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
How did you see the world?