Se on tumma ja vahva väri.

Mun päässä pyörii miljoona ajatusta, eikä yhdelläkään niistä oo mitään väliä. Mä koen miljoonan eri tunteen pyörivän sisässäni, eikä yksikään niistä ole onnellinen. Mä olen katkera, kateellinen, vihaien, masentunut, apea, aneeminen ja kaikin puolin täysin turha.

Yön tummina tunteinta katson ajan liikkuvan valaistuista viisareistat ja toivon nukahtavani. Ettei minun tarvitsisi kuvitella, ajatella, miettiä ja arvailla niitä kaikkia syitä, miksei seuranani ole kuin tyhjä paperi. Mä en enää edes haluaisi jaksaa. Matkallani ei ole merkitystä, kun en halua saavuttaa määränpäätä.

Kun viimein kyynel, joka oli yksinäisempi, kuin itse olin koskaan ollut, vierähti poskelleni ja putosi tyynylle, kuiskasin hiljaa yksinäisyyteen: minun sieluni kukkii purppuraa.

 200112