Ehkä kirjoitankin vain typeriä haaveita

Olipa kerran typerä pieni kylä. Täysin vahingokssa neiti nimeltä Sixx päätyi sinne. Koulun takia hän joutui jättämään kauniin kaupungin, eikä se edes haitannut häntä. Ulkopuolinen ei voi kuin ihmetellä, miten hän hymyili astuessaan bussiin punaisessa huulipunassaan ja kalliissa hameessaan. Hän oli varmasti kaunein tyttö, jonka Kohtalo oli valinnut.

Koulukin oli typerä, toisen asteen kauppaoppilaitos. Täysin aiheeton paikka taiteilijalle. Kohtalolla oli vain yksi syy tuoda tämä kaupungin lapsi kyseiseen paikkaan. Hänen piti tavata toinen neiti Cliché.Kuten neidin nimestä voi päätellä, hän oli anarkistinen, lapsellinen, typerä, pelokas, itsenäinen, äänekäs ja kaikin puolin käytetty.

Kuinka ollakaan, Kohtalo käyttää vain vanhoja satuja uusilla hahmoilla. Cliché yritti pitää kasvonsa häpeällisessä tilanteessa ja sattui sattumalta lupaamaan Sixxin seurakseen juhliin. Juhliin, joihin käveltäisi Kohtalon mukaan ruusuportista ja kerubit hymyilivät äitelää hymyään katonrajassa.

Sixx laittautui perjantai-iltana samaan hameeseen, jossa hän näytti niin kauniilta ja maalasi huulensa ollakseen täydellinen olematta perfektionisti. Cliché astui varovasti portaat ylös; hiljaa ettei kukaan huomaa. Vastakohtien täydentäen toisiaan kahden tytön sattumanvarainen tutustuminen johti täydellisyyteen, koska kukaan ei pysty kieltämään Kohtaloa.

Sixx poimi edellisestä runosta riikinkukon sulan ja ojensi sen Clichélle. Ja näin he elivät sen hetken onnellisena loppuun asti sillä Kohtalo raiskaa vanhat rakkaustarinat vain lievittääkseen yksinäisyyttään.

240312