Hän seisoi ikkunan edessä katsellen kylmää harmaata aamua. Kerrostalon toisesta kerroksesta oli yhdentekevät näkymät. Harmaita taloja, harmaita pihoja, harmaa taivas ja likainen tie. Kuka haluaisi elää täällä?
Naisen ei edes ollut kylmä, vaikka hän seisoi siinä juuri sängystä nousseena, päälleen hän oli pukenut vain muutaman vaatekappaleen, jottei paljastaisi itseään kerralla koko kaupungille. Tai mitä väliä sillä oli, vuoron perään hän kävisi heidät kaikki läpi.
Hänen vieressään lattialla oli miesten farkut, niiden taskusta pilkotti savukeaski. Nainen kaivoi askin ja nosti yhden savukkeen huulilleen. Hän sytytti tupakansytyttimen, muttei tuonut sitä kasvojensa tasalle. Pian hän antoi liekin hiipua ja laski savukkeen ikkunalaudalle. Näin harmaa maailma ei kaivannut yhtään lisää savua.
"Oletko jo hereillä?" kuului miehen ääni sängyltä.
"Mmm" Nainen ei kääntänyt kasvojaan pois ikkunasta.
"On hirveän aikaista, tule vielä sänkyyn" mies aneli toista kertaa. Nainen ei vastannut.
"Kaduttaako sua?" mies kysyi.
"Ei."
"Suuttuuko sun poikaystävä tästä?"
"Ei, se ansaitsee tämän" nainen sanoi kävellessään pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
How did you see the world?