Sateen jälkeen

Havahduin sateen hakatessa ikkunoihini. Vilkaisin ulos: tavallisesti niin harmaa kaupunki näytti tänään normaaliakin kylmemmältä. Taivaalla liitänyt harmaa lintu pyrki nopeasti pakoon sadetta ja kurjutta, jota se oli kokenut koko elämänsä. Se päätti jättää kotinsa ja läheä etsimään parempaa paikkaa. Minä puin kengät jalkaani ja lähdin viikkoja kiinni olleesta ovesta ulos.

Kylmät pisarat valuivat hiuksiani pitkin selkääni. Ne putoilivat sormenpäistäni maahan pieniksi lätäköiksi. Kävelin kilometrien päähän pieneen puistoon. Istuin penkille odottamaan ajan kulumista. Olin varmasti lähtenyt aamuvarhaisella: valoisaa oli ollut, mutten ollut tavannut muita ihmisiä. Ja koko tämän ajan oli satanut yhtä rankasti kuin nytkin.

Olin vaipunut jälleen horrokseen; olikohan havaitsemisessani jokin virhe? Viereeni juoksi tummanruskea koira, se kerjäsi rapsutuksia, huomasin sen hädintuskin. Jostain kaukaa kaikui sen omistajan huudot, hyi tuhma koira, ei muiden luo saa mennä! Olinhan minä varmasti sen verran masentava näky, ettei luokseni saanut tulla.

Nousin voivoin ylös puiston penkiltä ja lähdin raahautumaan kotiin. Matkalla huomioin hämärästi kuinka kauas olin kävellyt, tai kuinka kauan matka kestikään. Ilta alkoi hämärtää ollessani kotikadulla. Kadun nimet oli kirjoitettu rumalla harmaalla, niin että ne vaivoin erotti talon harmaasta seinästä. Miksi kevät on aina niin harmaa?

Valuin vettä rappukäytävälle, sinne saattoi syntyä pieni joki. Seisoin oveni edessä tovin, ennen kuin ymmärsin, ettei ovi aukea sitä tuijottamalla. Aloin kaivella avaimia taskuistani. Rypistettyjen paperien, ja tuhriintuneiden valokuvien joukosta löysin kuluneen avaimen joka sopi lukkoon.

Kävelin suoraa kylpyhuoneeseen, revin vaatteet yltäni ja käänsin suihkun kuumalle. Istuin suihkun alla nojaten kylmään kaakeliseinään. Pikkuhiljaa valuin seinän viertä makaamaan lattialle. Kerroin itselleni kauniita satuja nukahtaakseni. Kuinka runollista olikaan itkeä itsensä uneen kylpyhuoneen lattialle?

Heräsin rauhallisesti ja iloisempana kuin olin aikoihin ollut. Sammutin suihkun, onneksi taloyhtiöllä oli kiinteä vesilasku. Jouduin hetken miettimään mistä löytäisin pyyhkeen, koko talo näytti sotkuisemmalta kuin ikinä, sitä ei oltu siivottu viikkoihin. Viimein löysin kaapin perältä ruman pyyhkeen, jota en muuten ikinä käyttäisi. Keitiin kupin kahvia ja menin parvekkeelle istumaan ja ihailemaan sateen jälkeistä viherrystä puissa auringon osuessa pisaroihin.