Syön. Syön. Syön. Syön. Syön. Syön. Syön. Syön. Syö.
Ja mä en edes tykkää ruoasta.
Se on pahaa.
Se lihottaa.
Se tuhoo mun itsetunnon.
Se oksettaa mua.
Mä syön sitä.
Mä haluan syödä sitä.
Mä jätän terveelliset ruoat väliin.
Ne on pahoja.
Niitä ei tarvi syödä.
Mun on älkä.
Mä kävelen kauppaan.
Otan sieltä makeaa.
Kävelen pois.
Kaivan ateriani taskustani.
Maistan sitä: pahaa.
Syljen kaiken pois.
Pidättelen itkuani.
Kotona otan toisen aterian.
Syön sen.
Helpottaa, ei itketä enää.
Hetken ajan en ajattele itseäni.
Vilkaisen peiliin.
Ihminen ei ole täydellinen.
Alan itkeä.
Mä oon kateellinen.
Ne ei halua.
Ja mä en pysty.
Mä en voi lopettaa.
Se kiertää kehää.
Oksentaminen on askel pahempaan.
Tiedän sen.
Paha maku valtaa suuni.
Huoneessa haisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
How did you see the world?