Ensilumi

Mä olinkin jo unohtanu miltä näyttää seistä pimeessä yössä katulampun valossa ja kattella taivaalle, kun lumi sataa kasvoille. Vaikka ei se ihan nii kaunista ollu nyt, kun räntä on vähä painavempaa, ku semmonen puuterilumi, mikä pöllyää ympäriinsä, kun sen päälle astuu.

Mä olin unohtanu senki, miltä lumi kuulostaa, kun sen päälle astuu. Se narsku ja ratisi, vähän jäätynyttähän se loska oli mitä sato. Koko päivän oli satanu vettä. Surkeeta, marraskuun lopulla. Mut onneks se muuttu rännäks nyt illasta.

Mä olin unohtanu myös sen, kuinka kylmää lumi oli, kun se sato suoraan niskaan. Tai suli hihoille niin että se tunkeutu iholle asti.

En mä siks kestänykää sitä kaunista hetkee kuin hetken. Ja karkasin sisään.

271111