maanantai 14. marraskuuta 2011

Teetä ja tupakkaa

Kun pääsin kotiin, päässäni pyöri vain yksi asia. Teetä ja tupakkaa.

Tee keittyi samalla kun järjestelin kenkäni sekaisin kuistille ja laukkuni keskelle huoneen lattiaa. Tupakka askista ja sitten vaikein kysymys: keltainen vai vihreä sytkä?

Tee oli kuumaa ja terassille paistoi aurinko. Olin vaihtanut juuri lämpimämpään takkiin, vilkaisin peiliin ja tiesin olevani onnellinen hetken. Aivan pian.

Aurinko oli yllättävän lämmin vaikka syksy olikin jo riisunut puut. Mutta ehkä se olikin vain lämmin minulle. Kukkapenkin kukat olivat muuttuneet ruskeiksi ja limaisiksi. Vain pieni ruusupensas kukki edelleen vaaleenpunaisia kukkiaan. Ehkä aurinko oli lämmin myös sille. Hetken ajattelin meneväni ottamaan siitä kuvan. Jos minulla vain olisi ollut kengät jalassa.

Sytyttäisikö kultainen ilta-aurinko tupakkani? Ehkä se ei jaksanut enää, kesä oli vienyt siltä voimat; eihän se enää edes jaksanut nousta korkealle, vaikka oliv asta päivä.

Kaivoin keltaisen tupakansytyttimen taskustani. Sininen savu pyörteilee ympärilläni, kun puhdistan savun suustani teen aromilla.

Tupakka muistuttaa minua jostain. Kuin unesta, jonka olin unohtanut heti herättyäni. Eikä minulla ollut edes tuhkakuppia.

Huomasin, että joku oli värittänyt tavallisesti niin harmaan maailman väreillä. Ruoho oli vihreää, ei harmaata. Taivas oli sininen, ei harmaa. Aurinko oli tulessa, ei harmaa. Tunsin, en ole harmaa. Kuulin musiikkia, eikä sekään ollut harmaata.

Kuka tämän teki?? Tee? Tupakka? Ulkoilma? Aurinko, sinäkö? Katsoin kysyvästi kohti valoa siristäen silmiäni. - Ei, ei sittenkään...

Teen pohja oli makeaa, sokeri ei ollut sulanut sinne. Tupakan loppu oli kitkerää. Vedän keuhkot täyteen.
- Aurinko pysythän tuollaisena?
Vieläkään se ei vastannut. Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Otan varovasien askeleen märälle, kylmälle nurmikolle. Rohkenen kävellä kukkapenkin luo, ja ottaa kuvan. Mikä muutti kaiken kauniiksi?

Nyt kun kaikki loppui, eikä aurinkokaan muuttunut, päätin lähteä sisälle. Astuin ovesta sisään ja katseeni hämärtyi. Minulla oli jäljellä vain tyhjä mieli, tupakantumppi, märät sukat ja kuva ruskeista lehdistä.
251011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

How did you see the world?