Tähtisade

Päivä oli tavallistakin tavallisempi. En tehnyt mitään erikoista, tylsistyin. Illaksi oli kuitenkin luvattu sadetta. Tähtisadetta.

Pihalla sataa tähtiä! Ajattelin ehtiväni myöhemminkin, mutta seura oli erimieltä. Hän repi minut ylös, ja juoksimme ulos.

Tuijotimme pimeässä syysyössä taivaalle. Märkä ruoho kasteli kenkämme nopeasti. Ulkona oli koleaa ja hengitys huurusi, kun näin ensimmäisen putoavan. Oli jo aikakin, en ollut kovin kärsivällinen, mutten silti voinut olla odottamatta seuraavaa ja seuraavaa.

Tähtiä putosi, rakastin niitä. Lyhyt hetki, jolloin tähti kiitää taivaan halki ja kuolee. On opetettu nauttimaan hetkestä. Nautin.

Laskin jokaisen nautinnon hetkeni: yksi, kaksi, kolme... Tiesin että sinä iltana olisi kunnon rankkasade, joten en välittänyt pyytää tähdiltä toiveita. Keskityin vain pyydystämään uuden ja uuden silmilläni.

Seitsemäntoista, kahdeksantoista... Seurani kertoi toivovansa jokaiselta tähdeltä. Toiveet saattoivat olla samoja; olisi suurempi todennäköisyys sen toteutumiseen.

Kaksikymmentäkolme... Nyt toivon. Hengitin ulos ja toiveeni toteutui. Kahdeskymmenesneljäs ja kahdeskymmenesviides kiisi taivaan halki kaksi sekuntia edellisen jälkeen. Kannatti toivoa.

Sinä hetkenä päätin toivoa jokaiselta tähdeltä tulevaisuudessa. Toive olisi aina sama, mutta se toteutuisi ennen seuraavaa mahdollisuutta toivoa. Aina. vain yksi toive ei toteutuisi.

Kahdeskymmenesyhdeksäs. Kylmä puudutti jalkani. Sormeni olivat kohmeessa talven enteestä. Olin sitonut huivin kasvoilleni pyydystämään uloshengityksen höyryn. Kosteus alkoi jähmettyä kasvojeni eteen. Minua paleli, mutta laskeminen oli kesken.

Kolmekymmentäviisi. Ajattelin, että näkisin vielä viisi kuolevaa tähteä. Sitten voisin paeta hallaa peiton alle. Mutta neljäkymmentä ei ollut runollinen luku.

Kolmekymmentäkahdeksan. Vielä yksi, vielä yksi... Kylmä ravisteli minua, sade oli loppumassa. Odotin hartaasti viimeisiä yksittäisiä pisaroita. Saisinko laskettua ne?

Kolmekymmentäyhdeksän. Se kuulostaisi kauniilta runossa. Neljäkymmentä. Kuiskasin viimeisen toiveeni hiljaiselle taivaalle: "Toivon näkeväni vielä joskus uuden tähdenlennon". 

091011